Vilkjärven tilat olivat 1800-luvun alussa maanluonnoltaan kruununtiloja. Kruununtila oli kruunun omaisuutta ja talonpoika sai siihen vain käyttöoikeuden.  Vuonna 1789 annettiin asetus, jonka perusteella talonpoika saattoi lunastaa tilan itselleen maksamalla kolmen vuoden verot. Menetelmää kutsuttiin perintöosto-oikeudeksi. Ostaessaan tilan itselleen talonpoika sai siitä vakuudeksi perintökirjan.

Vilkjärven tilat olivat isojaon jälkeenkin kruununtiloja. Tila ei automaattisesti periytynyt jälkipolville, mutta useimmiten kyllä. Vilkjärveltä ei ainakaan isojaon jälkeen ollut yhtään tilaa osoitettu jollekin muulle kruunun taholta.

Pikkuvihan jälkeen Lappeenrannan käskynhaltijan tarkastusmaakirjassa ja selvityksessä 1742-1743 olivat sukutilat jo muodostuneet: nro 1 Hindrich Lako (Laakko), nro 2 Hindrich Häkämies (Häkämies), nro 3 Matzs Påchjain (Pohjonen), nro 4 Michel Lafwoin (Lavonen), nro 5 Tancka (Tankka) ja nro 6 Jöran Rasa (Rasa). Tässä vaiheessa Kauppi vielä puuttui Vilkjärven verotettavista taloista.

Isojaossa Vilkjärven kylän maat jaettiin ja tilusrajat määriteltiin seitsemän suvun kesken, jotka olivat Laakko, Häkämies, Pohjonen, Lavonen, Tankka, Rasa ja Kauppi.